Kävelin pitkin synkkiä katuja. Mustat pilvet alkoivat uhkaavasti kerääntyä taivaalle. "Sade sade ropisee, pilipilipom..." Laulelin kun alkoi tihkuttaa vettä. Pisaroiden osuessa asfaltin pintaan jäi siihen kohtaan aina tumma pilkku. Hypin pilkkujen päällä kun huomasin olevani itsekkin jo kastumaan päin. Tuhahdin ja jatkoin matkaani. Sade yltyi ja ränneistä tulvi vettä. Koska oli kesä, sade oli lämmin. Kuljettuani hetken huomasin olevani hikinen. Kävin pikapeseytymässä rännistä tulevassa vedessä. Turkkini kuitenkin värjäytyi ruskeaksi. Irvistin ja lähdin juoksemaan pitkin mutkittelevia kujia ja katuja. Törmäsin vanhaan ja väsyneeseen kollikissaan joka oli sateensuojassa jätekatoksessa. Olin juuri käntymässä takaisin, kun kolli tarttui häntääni ja esti lähtöni. "Oletkos yksin, pikkuinen?" Hän kysyi möreällä äänellä. Kissan turkki oli liasta musta. Nyökkäsin epävarmana. "Hei porukka, tulkaas katsomaan!" Kolli huudahti. Esiin ilmestyi lisää kissoja. Musta, laiha tyttökisu, ehkä siinä teini-iän paikkeilla, ruskea-musta ja lihava poikakissa, kaksi samannäköistä, harmaata tyttökisua ja lihaksikas, kovannäköinen poikakissa jolla oli korvarengas ja pojan kyljessä kiinni maidonvalkea, ylimielisen näköinen kissalady. "Kukas ses siinäs?" Sihisi valkoinen kissalady joka kertoi nimekseen Alice. "Mi-minäkö? Olen..." Olin aikeissa sanoa 'Lucia', mutta en sanonutkaan. "...Lutte." Vein lauseeni loppuun. harmaat, samannäköiset tyttökisut esittelivät muunkin porukan. "Me ollaan Lisa ja Misa, kaksoset. Toi örkki joka sut löys on ihan vaan Örkki. Toi musta ja laiha tyttö on Rebecca, toi läski ruskee-musta on Bert ja Alicen boyfriend, toi komee jäbä on Jerry." He kertoivat ja osoittivat noita kun sanoivat heidän nimensä.
"No niin, jos haluut mukaan jengiin, hanki meille päivän ruoat!" sanoi porukan pomo, Jeremy ja hänen tyttöystävänsä, Alice mourusi ilkeästi. Nielaisin ja lähdin kiipeämään ylös liukasta ränniä pitkin. Näin puluja. Tapoin yhden ja heitin sen Jeremylle. Näin myös hiiren. Otin tuosta kiinni. "Mitäs sinä katolla teet?" Minä sihisin ja tainnutin jyrsijän napakalla puremalla niskaan. Oli enää yksi ruoka pyydystettävänä. Näin katon reunalla pulun. Syöksähdin tätä kohti. Hyppäsin. Vaan pulu lensi pois alta ja minä paiskauduin päistikkaa kovalle asfaltille.
Raotin silmiäni. Lisa ja Misa olivat kumartuneet ylleni huolestuneina. "Ootko sä kunnossa?" Lisa kysyi minulta ja katsoi jalkaani. Siinä oli haavoja ja kyljessäni oli asfaltti-ihottumaa. Nousin tärisevin jaloin seisomaan. "O-olen..." Sanoin ja astuin pari askelta. Jerry hymyili minulle söpösti ja Alice taas mulkaisi minua. Jerry astui eteeni. "Saanen toivottaa sinut tervetulleeksi Mourulan katukissoihin!" Hän hihkaisi ja Rebecca heitteli päälleni ruohoa ja ruusun terälehtiä. Hymyilin suu korvissa ja kumartelin. "Nyt me opetetaan sua pärjäämään kaduilla. Numero yksi: Etsi suojapaikkka yöksi!" Misa sanoi ja asteli roskakatoksen luo. "Roskakatokset on hyviä paikkoja. Ei sada, on ruokaa... Mut täällä on ihmisiä." Hän sanoi ja viittoi meitä seuraamaan. Hyppäsin roskiksen kannelle ja pujahdimme auuren, puisen aidan yli. Saavuimme pienen, seinässä olevan reiän luo. Pujahdimme sisään pikkuisesta reiästä ja kiipesimme ylöspäin. Saavuimme ilmastointikanavaan. Hyppäsimme alas, suureen keittiöön. Pöydällä oli pölyä ja missaään ei näkynyt merkkiäkään elämästä. Kalusteet oli peitetty lakanoilla. "Tämä on Mourulan katukissojen päämaja. Tervetuloa hylättyyn taivaaseen!" Jerry sanoi ja avasi kätevästi kaapin oven. Siellä oli purkkiruokaa, vihanneksia, kaikkea upeaa!
Yläkerrassa oli makuuhuoneita. Jaoimme nukkumapaikat. Jerry sai ison ja pehmeän sängyn. Minä jouduin lattialle. "Jerry on porukan pomo. Sitten tulee Alice. Me, Lisa ja Misa ollaan kolmanneksi arvokkaimpia koska me ollaan oltu ennen ihmisten hoivissa ja tiietään siis, miten niien kanssa pitää toimia. Sitten on Rebecca, sitten Örkki ja vikana Bert." Misa ja Lisa selittivät. He saivat nukkua sängyllä. Alice nukkui Jerryn vieressä leuhka virne naamallaan. Rebecca sai nukkua nojatuolissa. Örkki ja Bert olivat kahdella, pullealla tyynyllä. Tunsin oloni syrjityksi. Rebecca varmaan huomasi sen sillä hän asteli viereeni. "Hei, don't worry, vain noobit joutuu lattialle. Kyllä säkin pääset listoille kun vaan vähän yrität!" Hän lohdutti ja tökkäsi minua leikkisästi. Sitten hän palasi nojatuoliinsa. "Öitä, nää unis hiirilöitä." Misa sanoi ja nukahti.
Heräsin saastaisen ikkunalasin läpi tunkeutuvaan valoon. Jerry istui ylväänä lipaston päällä ja Alice nuoli tassuaan suu mukamas söötisti supussa. Örkki hoilasi jotakin albatrossista ja Bert vaiensi tuon mottaamalla Örkkiä nenään. Örkki suuttui ja alkoi nyrkkeilemään Bertin kanssa. Misa ja Lisa lauloivat sulosointuisella äänellä jotakin jollakin oudolla kielellä ja tanssahtelivat toistensa ympärillä. Minä itse vain istuin ja katselin muiden touhuja.
Misa yskäisi ja lopetti laulamisen. "Sääntö numero kaksi: Jos ei löydä nimeään arvojärjestyksessä, täytyy aamulla herätä ennen muita saalistamaan. Näin saatat kohota arvojärjestyksessä..." Hän kertoi ja jatkoi laulamista. Hyppäsin avonaisesta ikkunasta ja laskeuduin kadulle. Haistoin jostakin pullaa. Lähdin seuraamaan hajua ja saavuin suuren talon pihaan. Pujahdin portista sisään ja lähdin tassuttelemaan kohti taloa. Pian kuitenkin tunsin kuuman hengityksen niskassani. "Koiria!" Kiljaisin ja lähdin hirmuiseen juoksuun. Hyppäsin ikkunalaudalle ja astuin sisään. Sydämmeni jyskytti hirmuisesti. >>Se oli lähellä...<< Minä ajattelin ja katselin ympärilleni. Pöydällä oli lautasellinen pullia. Hyppäsin tuolille ja siitä pöydän päälle ja koukkaisin suuhuni kaksi pullaa. Näin kuitenkin jonkinlaisen pyyhkeen ja asetin pullat siihen. Sitten muotoilin pyyhkeestä korin ja olin juuri lähtemässä, kun kuulin askeleita. Sihahdin, tartuin nyytiin hampaillani ja hyppäsin ikkunan alla odottavan koiran yli. Viipelsin pihanurmen poikki ja kadulle. Sujahdin sisään päämajaamme ja asetin pullat lattialle. Jerry nuolaisi niitä. "Hyvää... Hei, roka-aika!" Hän huusi ja kaikki syösyivät kiinni minun saaliiseeni. Koska olin alempiarvoinen kuin muut, sain syödä viimeisenä. Ja kuinkas sitten kävikään? Kun Örkki oli syönyt, oli jäljellä vain muruja. Vikisin ja nuolin murut maasta. Matsani murahti.
Alice nuoli taas tassujaan. "Ses olis herkuttilstas... Harmis etteis sinulles riittänys!" Hän kikatteli minulle ja pomppasi eteeni. "Asias vains ons niins: Noobits ons heikoimpias, niidens eis tarvitses jäädäs henkiins." Hän jatkoi ja nauroi ilkeää naurua. Kauhu tulvahti kehooni. >>Eikö minun tarvitse jäädä henkiin?<< Minä kauhistelin mielessäni ja astuin pois Alicen luota. Se oli niin epäreilua! Misa asteli viereeni. "Niin se vain on... Vain vahvimmat selviävät." Hän sanoi ja loihti kasvoilleen 'Voi voi!' ilmeen. Nyyhkäisin hiljaa ja loikkasin taas ulos ikkunasta. Vaan nyt en lähtenyt etsimään ruokaa. Lähdin etsimään kotiani. "Tararoolija? Crille? Diz? Simssiliini? KUULEEKO KUKAAN?" Minä kimitin ja vaeltelin kadulla. Ihmiset astelivat ohitseni nenät pystyssä. "Eikö kukaan kuule..?" Minä vikisin ja jatkoin seinänviertä astelua. Monesti olin lähellä tallautua väkijoukon jalkoihin.
Heräsin suuren puun alla. Maukaisin surullisena ja kävin peseytymässä viereisessä järvessä. Nousin vettä valuvana ja jatkoin matkaani. Missään ei näkynyt jälkeäkään Mouruposkesta. Kerran yksi ihminen vähän silitti selkääni, mutta muuten minua ei huomattu. Pysähdyin kaupan eteen katselemaan väkijoukon menoa. Silloin kuulin kaukaa vaimean huudon. "Lucia?" Ääni sanoi. Lähdin juoksemaan äänen suuntaan. Näin Tararoolijan. "Emäntä!" Minä kiljaisin ja pomppasin tuon syliin. "Lucia! Voi, olen ikävöinyt sinua niin!" Hän sanoi ja rutisti minua kuin pelastusköyttä. Nuolaisin hoitajani kasvoja kun lähdimme kohti Mouruposkea.
