Egyptinmatkatarina (Anytime)

Pakkasin hiljaa kaikenlaisia tavaroita. Kello oli vasta seitsemän aamulla, mutta olin jo hereillä. Halusin käydä tänään katsomassa viimein pyramideja ja sfinksiä. Olimme eilen vain makoilleet uima-altaalla. Olin aina halunnut käydä katsomassa pyramideja. Pakkasin mukaan vettä ja ruokaa. Katselin myös korttia, missä oli yleisimmä hieroglyfimerkit. Joku myyjämies oli antanut sen ilmaitteeksi meille eilen. Päätin ottaa kortin mukaan. Katselin kelloa, puoli seitsemän. Avasin parvekkeen ikkunan verhot. "Nyt kaikki ylös ja syömään aamupalaa. Lähdemme pyramideille kello kahdeksalta!" huusin ja herätin kaikki. "Mitäh?" Hunajatassu ihmetteli. "Kuulitte. Hopi hopi", patistin. "Tämän piti olla LOMA", Pia marmatti. "Saitte lepäillä koko eilisen päivän. Mars pukeutukaa", patistin. "Any, tiedän että olet innoissasi pyramideista, mutta kello on puoli SEITSEMÄN!" simssiliini protestoi. Mitteri katseli hetken ympäriinsään ja nukahti uudelleen. "NYT JOKAINEN KISSA JA IHMINEN NOUSEE YLÖS TAI JÄÄ ILMAN RUOKAA KOKO LOPPU LOMAN AJAKSI!" huusin niin, että se varmaan kuului toisiin huoneisiin. Kaikki nousivat heti ja laittoivat itseään kuntoon. Ruoka oli todella hyvää täällä. Kello oli kymmentä vaille seitsemän, kun olimme valmiit. Menimme alas portaita pitkin. Istuuduimme uloskäyntiä lähelle oleville pöydille. Otin aamupalaksi ihan perusleipää. Pia halusi hedelmiä. Hunajatassu taas söi muroja. Mitteri otti kaikenlaista hyvää ja simssiliini myöskin leipää. Nick söi myös hedelmiä, koska Pia määräsi niin. "Viimein näämme pyramidit", intoilin. "Se onkin todella hauskaa nähdä isoja kivikasoja joissa on kuolleen ihmisen ruumis", Mitteri sanoi. "Ne ovat todella suuri symmetrisiä, tarkkaan mitattuja rakennelmia jotka rakensivat ihmiset yli 3000 vuotta sitten", korjasin. "Minustakin tämä on kiehtovaa", simssiliini sanoi. "Eikös muinaisessa Egyptissä kissat olleet jumalia?" Pia muisteli. "Olivat ne", Hunajatasuu varmisti. "Miksi emme ole enää? Tekin voisitte kohdella meitä kuin jumalia", Nick mietti. "Se olisikin hauskaa", Mitteri sanoi. "Oletteko Pyhä Nick ja Pyhä Mitteri jo syöneet, että pääsemme katsomaan pyramideja?" kysyin leikilläni. "Olemme", Mitteri ja Nick vastasivat yhteen ääneen. Menimme kävelemään hotellin edustalle. Siellä odotti kamelikaravaani ja oppaamme. Olimme ainoat jotka ilmoittautuivat retkelle pyramideille tänään. "Hello. It looks like that your are the only ones who want to see pyramidis today. Weirb, mut we don't care about that!", opas sanoi. Nousimme kamelien selkään ja ne lähtivät seuraamaan oppaan kamelia. Olimme jo tottuneet olemaan kamelin selässä. Vaikka pyramidit ja Sfinki näkyivät hotellihuoneestamme, oli matka silti aika pitkä. Tänään oli yhtä kuuma kuin ensimmäisenä päivänä eli noin 25 celsius astetta. "Nämä kamelit menevät aika hitaasti", Hunajatassu huomioi. "Don't worry. We are alreydy close to pyramids", opas kertoi aivan kuin se olisi ymmmärtynyt mitä puhuimme. "Any, katsos eteesi", simssiliini vinkkasi. Pyramidi näytti todella suurelta. "Vau", sanoimme kaikki yhteen ääneen. Matka kesti vielä noin vartin. "Now we are here", opas sanoi. Ihailimme pyramideja. "Mieti mitä salaisuuksia tuolla sisällä voisi olla", Pia sanoi. "Totta", Hunajatassu yhtyi Pian mielipiteeseen. Pian alkoi kuulla pirinää. "Sorry", opas sanoi ja vastasi puhelimeen. "Can you survise by yourselfs? I have to go get one customer", opas valitteli. "Yes", sanoin ja annoin laukkuni Pialle. Opas lähti kameleidensa kanssa kohti hiekkadyynejä. "Hienoa Any. Nyt olemme täällä pyramidien lähellä keskenäämme", Mitteri sanoi ja nojasi pyramidin oveen. Yhtäkkiä ovi alkoi laskeutua. Hiekka pöllysi. Mitteri pelästyi ja juoksi nopeasti pois oven luota. Me muut teimme myös saman jutun. Iso, raskas ovi laskeutui aika nopeasti alas. Kuului tömähdys. "Mitä tapahtui?" Nick ihmetteli. "Taisit laukaista pyramidin oven, Mitteri", simssiliini arvuutteli. Katsoimme sitä hetken aikaa. "No koska mennään sisälle?" Nick kysyi. "Ei koskaan. Se voi olla todella vaarallista", sanoin. "Minä ainakin haluaisin mennä", Pia sanoi. "Samoin", Hunajatassu vastasi. "Sama täällä", Mitteri sanoi. "En tiedä. Se voi olla Anyn sanojen mukaan todella vaarallista", simssiliini kertoi. Kissat olivat kuitenkin menneet pyramidin sisälle ihmettelemään. "Katso ihan turvallistaaaa", Nick sanoi ja yhtäkkiä salaovi vetäisi Nickin ja Pian sisällensä. "Pia! Nick! Oletteko kunnossa?" sanoimme simssiliinin kanssa yhteen ääneen seinän läpi. "Joo. Ollaan", Pia vastasi. "Löydättekö mitään reittiä ulos?" Hunajatassu kyseli. "Ei. Meidän pitää kai mennä etsimään sitä", Pia sanoi. "Entä jos hakisimme oppaan?" simssiliini ehdotti. "Hän on niin kaukana", valitin. "Ei hätää. löydämme teidät", sanoin. "Eli siis aiomme mennä itsekkin seikkailemaan pyramidin sisään?" Mitteri varmisti. "Se on ainoa asia mitä voimme tehdä", sanoin vakavana. Simssiliini nyökkäisi. Välitimme kissoistamme liikaa. Aloimme kävelemään varovasti käytävää pitkin. "Tajusin muuten juuri jotain", Mitteri sanoi. "Kerro", simssiliini tiedusteli. "Pialla ja Nickillä on kaikki ruoka ja vedet", Mitteri parkui. "Eli siis joko me läkähdymme kuoliaiksi, näännymme nälkään tai janoon tai osumme johonkin ansaan", Hunajatassu kertoi. "Älä mainitse ansoja", sanoin. Siinä samassa pyramidin ovi meni kiinni. "EIEIEIEIE!!" Huusimme simssiliini kanssa yhteen ääneen. En ollut kuvitellu jääväni loukkuun pyramidin sisälle. "Mahtavatkohan Pia ja Nick pärjätä?" simssiliini mietti.

Pian näkökulma:
Olimme joutuneet Nickin kanssa kaksistaan loukkuun pyramidiin kun salaovi laukesi. Etsiskelemme nytten uloskäyntiä. Hoitajamme, Hunajatassu ja Mitteri jäivät taas loukkuun toiselle puolelle. Tai ainakin huudosta päätellen. Yhtäkkiä takani syttyi tuliansa. Kiljahdin ja hyppäsin Nickin viereen. Olimme menneet naimisiin vähän aikaa sitten. "Yritetään pysyä yhdessä", Nick sanoi rauhallisena. "Joo. Se olisi katastrofi jos me joutuisimme täällä erilleen", sanoin. Käytävässä ei ollut paljon aarteita. "Miksi täällä ei ole paljon aarteita ja kultaa?" Nick kysyi. "Any oli joskus höpissy haudanryöstäjistä. Kuulemma vain täällä on koskemattomia hautoja", kerroin. "Olisi aika siistiä löytää joku huone täynnä kaikenlaista muinaista arvokasta kamaa", Nick selitti. "Se olisi aika siistiä. Pääsimme varmaan kaikkiin lehtiin ja sellasiin", intoilin. "Niin. Toisaalta olemmehan jo molemmat olleet Mourusessa", Nick muistutti. Kävelimme varovaisesti eteenpäin. Näimme ison kullalla varustetun seinän missä oli pikkuisen merkkejä. "Mitä tuossa on?" Nick kysyi. "Hieroglyfejä. Niitä on ollut kaikkialla täällä", kerroin. "Niin, mutta ei noin korostetusti", Nick mainitsi. Kaivoin Anyn laukkua. Sieltä löytyi kortti, missä oli hieroglyfit selitettynä meidän kirjaimillamme. Yritin lausua seinässä olevan tekstin. Nick kokeili. "Ei tämä toimi. Pakko etsiä toinen reitti", sanoin. Nick höpisi jotain edelleen ja seinä alkoi kääntyä. Se oli siis salaovi. Astelimme varovasti ovesta sisään. Kultaesineitä alkoi näkyä paljon useammin. "Luulen että olemme pian lähellä kuninkaan hautakammiota", sanoin. Nick nyökkäsi. "Mitenhän simssiliini, Anytime, Mitteri ja Hunajatassu mahtavat pärjätä?" mietin ääneen.

Minun näkökulma:
"Miksi minun pitää kuolla jossain kämäsessä hautakammiossa ilman ruokaa ja juomaa", Mitteri parkaisi. "Jos jompikumpi meistä kuolee se olen varmaan minä", Hunajatassu itki. "Ja lisäksi joudumme olemaan loukussa noisen kanssa", Mitteri parkui ja osoitti meitä kohti. Olimme melkein koko tämän ajan puhuneet Allusta, hääkakasta, Vessa Kasalasta ja keksiyöstä. Tämä saattoi olla viimeiset elinhetkemme ja päätimme käyttää sen hyvin. Yhtäkkiä vierestäni lensi nuoli. "SEINÄANSA" huudahdimme simssiliinin kanssa ja juoksimme nopeasti läpi huonee. Mitteri ja Hunajatassukin lähtivät juoksemaan pakoon. Pian edessämme oli tuliansa. Väistimme sen nopeasti ja juoksimme turvaan. Olimme kuin jostain Indiana Jones elokuvasta. "Mitä ihmettä siis äsken tapahtui?" kysyin. En ollut koskaan käyttänyt noin. "En tiedä, mutta olemme turvassa", simssiliini sanoi Yritin saada hengitystäni tasaantumaan. Olisin tarvinnut vettä, mutta valitettavasti kaikki tavarat olivat Pialla ja Nickillä. "Yritetään olla nyt varovaisempia", simssiliini sanoi. "Todellakin", Mitteri saarnasi. "Pääasia on kuitenkin että kaikki ovat kunnossa?" sanoin mitä läähätykseltäni pystyin. "Pystytkö jo jatkamaan matkaa?" Hunajatassu kysyi. "Joo. Mennään vain", sanoin. "Nämä pyramidit ovat vaarallisimpia kuin luulin", Mitteri sanoi. Pian meille tuli este. Ei ollut minkäänlaista ovea toiseen paikkaan. Oli vain seinä, jossa oli korostettu alue. "Mitä nyt tehdään?" simssiliini mietiskeli. Päätin tehdä saman mitä simit tekevät The Sims 3 Maailmanmatkaaja lisäoassa. Menin seinän lähelle ja aloin hakkaamaan ja työntämään sitä. Simssiliini liittyi seuraani. Tunsin seinän liikkuvan. "Tulkaa auttamaan", huusin Mitterille ja Hunajatassulle. Työnsimme kaikki niin kovaa kuin pystyimme. Seinä liikkui. Se hievahti vielä enemmän. "Hyvin menee, jatkakaa!" kannustin. Pian olimme saaneet seinän kääntymään puoleen väliin ja pääsimme sisälle. "Nyt ollaan varovaisia. Täälläkin voi olla an", kerroin kunnes lattialta syöksyi tuliansa. "soja.." jatkoin. "Ei ole muuta keinoa kuin ylittää", simssiliini tokaisi harmistuneena. "Hei! Tuolla on lähde!" Hunajatassu huomasin. Menimme varovasti lähteen luo. "Minä voin sukeltaa ja tarkistaa asian", sanoin ja hyppäsin lähteeseen. Uin yhä syvemmälle. Vesi oli todella kirkasta. Lopulta löysin tunnelin. Happi alkoi pian loppua. Nousin ylös. "Siellä on tunneli. se vie meidät varmaan toiseen lähteeseen", kerroin teoria. "Minä en aio mennä uimaan", Mitteri vastusteli. "No yritä ylittää tuliansa yksinääsi", simssiliini sanoi. Mitteri mietti hetken. "Nähdään toisella puolella", Mitteri sanoi ja meni tuliansan viereen. Mitteri hyppäsi tuliansan vieressä olevalle pylväälle ja hyppäsi täten toiselle puolelle ja jatkoi matkaa. Sukelsimme simssiliinin ja Hunajatassun kanssa lähteeseen. Toivoimme kaikki hartaasti, että happi ei loppuisi. Uimme tunnelin läpi. Lopulta pääsimme toiselle puolelle. "Heippa", Mitteri moikkasi meitä altaan reunalla kaulassaa kultaketju. "Mitteri! Nuo korut kuuluvat tutkijoille ja museon henkilöille! Emme me niitä voi ottaa", simssiliini saarnasi. Mitteri vei surullisena korun takaisin mistä hän oli sen ottanutkin. "Eiköhän jatketa matkaa", Hunajatassu sanoi.

Pyramidin ulkopuolella: "Ou nou!" opas sanoi kun näki pyramidin oven. "They must be inside", opas huolestui. "I am gonna ho look for them", oppaan mukana ollut mies sanoi. "You can't! You will be lost", opas sanoi. "I am not only gonna watch when somebody is gonna save them", mies sanoi ja avasi pyramidin. "Good luck", opas sanoi.

Pian näkökulma: "Än, yy, tee. NYT!" huusin ja työnsimme Nickin kanssa patsasta. Olimme huomanneet mielenkiintoisen laatan ja patsaan. "Ei tämä onnistu", Nick valitteli. Olimme sentään vain kissoja. Ei meillä ole voimia siirtää patsaita. Yhtäkkiä huomasin portaat. "Hei mitäs tuolla on?" ihmettelin ja menin katsomaan. "Nämä taitavat viedä meidät syvemmälle maan sisään", Nick pohti. "Se on toistaiseksi ainoa reitti joten tule", sanoin. Löysimme pieneen kapean huoneen täynnä arkkuja. Huoneen perällä oli sarkofagi. Astuimme Nickin kanssa vahingossa erään laatan päälle. Pian alkoi kuulua ääntä. Se kuulosti aivan siltä kuin joku avaisi sarkofagia. Hitaasti sarkofagin ovi aukesi. Meinasin lähteä juoksemaan, mutta Nick esti minua. "Jos pysyt paikallaan se varmaan luulet, että olet patsas", Nick kuiskasi minulle. Pian sarkofagista tuli ulos yli 3000 vuotta vanha muumio. "Örr", muumio örisi. Muumio käveli hitaasti kohti meitä. "Pia, kun sanot nyt niin juokset niin kovaa karkuun kun pysyt", Nick kuiskasi minulle. Nyökkäsin. Muumio lähestyi taas meitä kohti. Se oli todella hidas. "NYT!" Nick huudahti ja lähdimme juoksemaan karkuun. Muumio lähti juoksemaan meidän perään. Olimme kuitenkin nopeampia, koska kuitenkin olimme kissoja. "Eikö kissoja pidetty jumalina muinaisessa Egyptissä?" Nick muisti. "Joo, mutta tämä ei taida muuten vain tykätä meistä", huusin. Kiersimme nopeasti tuliansan, mutta muumio jäi siihen. Katsoimme vierestä kuinka muumio muuttui tuhkaksi. "Se oli lähellä", Nick sanoi. "Toivottavasti täällä ei ole muita muumioita", sanoin. "Toivottavasti muut ovat kunnossa", Nick sanoi.

"Taas kerran umpikuja", Hunajatassu harmitteli. Ei löytynyt edes toista salaovea. Oli siis pakko kääntyä takaisin. "Sanoihan, että mennään vasemmanpuoleisesta käytävästä", Mitteri sanoi. Käytävä alkoi pienentyä. Lopulta jouduimme ryömimään. "Olkaa varoivaisia. Emme tiedä mitä siellä voi olla", sanoin ja yhtäkkiä aloin liukumaan alas. Muut seurasivat perässä. "Au!" huudahdin kun osuin kovaan kivilattiaan. Pian simssiliini kaatui päälleni. Myöhemmin myös Mitteri tuli. Hunajatassukin onnistui osumaan selkäni päälle. "Te voisitte nyt vaikka nousta selän päältäni pois", sanoin. "Anteeksi", simssiliini pahoitteli. Tutkailimme huonetta paremmin. Se oli erittäin koristeellinen ja täynnä kaikenlaista muinaista. Hienoja tauluja, ruukkuja ja sarkofagi. "Me ei sitten aiota avata tuota", sanoin. Pial huoneen toisesta päästä alkoi kuulua ääniä. Yhtäkkiä Pia ja Nick liukusivat huoneen toisesta päästä pois. "Ruokaa!" Mitteri huudahti ilosta ja loikki huoneen toiseen päähän. Mitteri valitettavasti astui vahingossa lattialaatan päälle. Kuului yhtäkkiä rapinaa ja juoksimme pois huoneesta. Simssiliini astui vahingossa yhteen koloon ja jäin auttamaan häntä. Katsoin taakse eikä siellä ollu muumiota. "Koskakohan löydämme pois täältä", Nick mietti. "Toivottavasti pian", sanoin. "Mistä me muuten tulimme?" Hunajatassu ihmetteli. Katselimme huonetta. Emme nähneet ovea. "Ollaan näköjään vielä enemmän eksyksissä kuin ennen", Pia sanoi. "Tärkeintä on nyt pysyä yhdessä", simssiliini totesi. Huone ei ollut niin koristeellinen kuin edellinen. Täällä oli kyllä joitain patsaita. Ne esittivät eläinpäisiä hahmoja. "Jumalien patsaita", kuiskasin. Tunnistin ainakin Anubiksen ja Horuksen. Ajattelimme kävellä eteenpäin, kunnes putosin alla olevaan kuiluun. "Any, oletko kunnossa", simssiliini kysyi. "Olen minä. Täältä ei vaan pääse ylös", kerroin. Tarkastelin huonetta. Kultaa. Vielä enemmän kultaa kuin toisissa huoneissa. Sekä kullattu sarkofagi. "Kuinka monta sarkofagia täällä oikein on?" ihmettelin. "Me ainakin herätimme vahingossa yhden muumion", Nick muisti. "Tämä näyttää todella paljon faaraon hautakammiolta", ilmoitin. Minua alkoi pelottamaan. "Voisitteko tulla tänne. En halua olla yksin", sanoin. Pia hyppäsi alas ja sain hänet kiinni. Myöhemmin Hunajatassu hyppäsi ja otin kopin. Mitteri ja Nickin hyppäsivät ja sain heidätkin kiinni. Simssiliini en kyllä saanut kiinni. "Taidamme muuten olla todella syvällä maan sisässä", simssiliini sanoi. "Hei! Tuollahan on portaat!" Mitteri hihkaisi. Lähdimme juosten portaita kohti. Olimme simssiliinin, Hunajatassun ja Mitterin kanssa jo ylhäällä kunnes portaat nousivat ylös. "Nopeasti! Tulkaa!" huusin Nickille ja Pialle. Valitettavasti he eivät ehtineet. "Jouduimme taas erilleen", sanoin murheellisena. Pia ja Nick kuulivat yhtäkkiä sarkofagin avautuvan. "Apua! Täällä on muumio!", Nick huusi. "Koittakaa kestää!" simssiliini huusi lattian läpi. Muumio poistui lopulta arkustaan. Sillä oli päällänsä kultainen naamio ja paljon kultaisia amuletteja. "Se on aivan varmasti faarao", Nick supisi. Muumio tuli Nickin ja Pian eteen. He eivät pystyneet liikkumaan. Naamion silmät muuttuivat punaisiksi ja hiekka alkoi pöllytä. "Mitä tapahtuu?" Pia mutisi. "En tiedä", Nick vastasi. Muumio örisi jotain ja kissojen turkkiin ilmestyi merkit. Se muistutti pääkalloa.

Pian näkökulma: "Mitä ihmettä?" sanoin ku huomasin Nickin otsassa pääkallomerkin. "Otsassasi on.." Nick ei saanut lausettaan loppuun. Muumio tuli lähemmäs. Se yritti ottaa meidät käteensä. Lähdimme nopeasti juoksemaan pakoon. Kompastuin lattialla makaaviin koruihin. Nick otti minut reppuselkäänsä ja juoksi pois. Lopulta vastaan tuli kuitenkin umpikuja. "Loppu tuli", Nick sanoi. Suljimme silmämme. Kuolisimme. "Et kyllä yritä!" kuulin Anyn huutavan ja avasin silmät. Suuri kultainen keppi lensi muumion halki. Muumio tupertui maahan. Any hyppäsi muumion viereen. Simssiliini, Mitteri ja Nick seurasivat perässä. "Mitkä nuo ovat?" Anytime kysyi ja osoitti pääkalloja otsassa. "Luulen että saitte jonkinalisen kirouksen", simssiliini epäili. "Öö, katsokaa taaksenne", Mitteri sanoi. Muumio ei ollukkaan vielä kuollut. Naamion silmät muuttuivat taas punaisiksi ja hiekka pöllysi. Tunsimme voimiemme heikkenemän. Ehkä muumio laittoi kirouksen jo käytäntöön. Suljimme kaikki silmämme ja lyhistyimme maahan.

Anyn näkökulma: Kuulin huutoa. Yhtäkkiä voimamme eivät vähentyneet. Avasimme kaikki silmämme. Näimme komean miehen tappelemassa muumiota vastaan. Mies heitti tikarin muumion sydämmeen. Muumio yritti kirota miehen, mutta epäonnistui. Lopulta mies potkaisi muumiota naamaan ja lyhistyi kuolleena maahan. "Come", mies huusi meille ja viittoi meitä mukaansa. Lähdimme juoksemaan. Kuljimme monien salakäytävien läpi. "Hurry!" mies huusi ja nousi portaita ylös. "Why we are running?" kysyin mieheltä. "Because mummy is sending some his friend to kill we. We have to go Sfinks verfy fast and get someting helpful to your curse", mies sanoi. "Okei. By the way, what is your name?" kysyin. "Paki", Paki vastasi. Tirskuin hieman nimelle. Huomasimme muumioita perässämme. "Don't look you back", Paki vastasi. Lopulta päädyimme pyramidin ekaan huoneeseen. Paki tutkaili ovea ja yritti saada sen auki. "Mummys are coming", sanoin. Sitten ovi avautui. Juoksimme niin nopeasti kuin pystyimme. Muumiot juoksivat perässä, mutta haihtuivat tuhkaksi auringossa. Lopulta ovi sulkeutui. "That was close", sanoin. "Good that I came right time", Paki vastasi. "Why you are anyway in the pyramid?" Paki kysyi. "Long story", vastasin. "Thank god your are safe!" opas huudahti. "I take you right to Sfinks", opas sanoi. Nousimme kamelien kyytiin. "Onneksi Paki tuli ja pelasti meidät", simssiliini sanoi. "Totta", Hunajatassu sanoi. "Toivottavasti kirous saadaan parannettua", Nick mietti. Olimme jo Sfinksillä. Paki nousi kamelin selästä ja meni Sfinksin eteen. Seurasimme perässä. Paki istuutui ristiasentoon. Niin mekin. Paki höpisi jotain Egyptiksi. Sfinksin silmät muuttuivat vihreiksi ja niistä tuli hiekkaa. Hiekka lensi ilmassa kohti niiliä. "You have to go swin on the Nile. Then your curse is gone", Paki sanoi. "Nile is the gift to egyptian people. Without that there isn't life in Egypti. If you swin in the Nile you became pure", Paki selitti. "Meidän pitää siis mennä Niiliin uimaan ja niin kirous poistuu", tulkkasin kissoille. "Minä en aio mennä uimaan", Mitteri uhosi. "Jos et mene, niin kuolet", simssiliini kertoi. "Eiköhän lähdetä uimaan", Nick sanoi.

"Tule Mitteri. Vesi on aika lämmintä", huusimme kaikki yhteen ääneen joesta. Paki oli löytänyt meille sopivan rauhaisan paikan. "En tule vaikka henki menisi", Mitteri sanoi. "Sehän meneekin", Nick muistutti. Menimme simssiliini kanssa rannalle. Merkki otsassamme ei ollut siltikään lähtenyt. Ilmeisesti kaikkien piti uida. "Entä jos työntäisimme Mitterin jokeen?" supisin simssiliinille. "Hyvä idea", simssiliini sanoi. Hiivimme Mitterin selän taakse jä työnsimme. "Hei! Ei tuo ollut reillua!" Mitteri huusi. Pia, Nick ja Hunajatassu hiipivät selkämme taakse ja työnsivät meidät jokeen. Lopulta hekin tulivat. Suuri hiekkapilvi oli yllämme. Tunsimme massamme keventyvän. Lopulta olo tuntui taas normaalilta. Merkki otsassamme oli kadonnut. "Eli emme ole enää kirottuja?" Hunajatassu varmisti. "Siltä näyttää", sanoin. "Now you can enjoy your holiday", Paki sanoi. "Thank you", sanoimme kaikki yhteen ääneen. Lomaa oli vielä muutama päivä jäljellä.

"Tänään oli jännä päivä", simssiliin mutisi huoneessa ennen nukkumaanmenoa. "Todellakin", Hunajatassu sanoi. "Tämän kaiken jälkeen haluan vain löhötä uima-altaalla. Ja tietysti shoppailla", sanoin. "Eikö voitaisi jo nukkua?" Nick kysyi. "Sopii mainiosti. Hyvää yötä!" sanoin. "Hyvää yötä", muut vastasivat.